Federico del Sagrado Corazón de Jesús García Lorca oli espanjalainen runoilija ja näyttämötaiteilija, joskin hän oli myös taidemaalari, pianisti ja säveltäjä. Hän nautti kansainvälistä huomiota Ryhmä 27:n symbolina. García Lorca oli yksi tuhansista Espanjan sisällissodan aikana teloitetuista kansallismielisten kuolemanpartioiden uhreista.
Karl Maria Fedor von Zobeltitz oli saksalainen kirjailija. Hän oli muutaman vuoden upseerina ja toimi sen jälkeen ammattilehtien toimittajana, muun muassa kirjanystävien lehden Zeitschrift für Bucherfreunde 1897–1909, ja keskittyi kirjoittamiseen. Hänen teoksensa ovat viihderomaaneja.
Felice Cavallotti (1842−1898) oli italialainen runoilija ja prosaisti. Hän kirjoitti jo nuorena runoja saksalaisia vastaan, julkaisi 1860-luvun alussa kirjasen Germania e Italia ja osallistui omaistensa tietämättä Giuseppe Garibaldin johtamaan sotaan. Sen jälkeen hän useissa lehdissä vastusti hallitusta, hänet tuomittiin moneen kertaan vankeuteen, ja hän joutui useaan kaksintaisteluun. Ollessaan edustajakamarin jäsenenä hän pani usein toimeen myrskyisiä kohtauksia. Cavallottin poliittiset runot takavarikoitiin.
Felice Romani oli italialainen runoilija, kirjallisuusoppinut ja libretisti. Romanin tunnetuimpia töitä ovat hänen Gaetano Donizetin ja Vincenzo Bellinin oopperoihin kirjoittamansa librettot. Häntä pidetään parhaimpana italialaisena libretistinä Metastasion ja Arrigo Boiton välisellä ajalla.
Stéphanie Félicité Genlis, s. du Crest de Saint-Aubin, kreivitär Genlis, (1746–1830) oli ranskalainen kirjailija. Hän kirjoitti yli 140 teosta, joihin kuuluu muun muassa pedagogisia oppaita, romaaneja, näytelmiä, runoja, lastenkirjoja ja esseitä. Hän kirjoitti esimerkiksi teokset Le théâtre d’éducation (1779), Adèle et Théodore (1782), Veillées du château ou cours de morale à l’usage des enfants (1784) ja La Femme auteur (1802). Hänen muistelmansa kertovat elämästä Ranskassa 1700- ja 1800-lukujen taitteessa. Tuotteliaan kirjallisen uran lisäksi Genlis oli taitava harpisti. Genlis vastusti Madame de Staëlia ja kuoli ankarana katolilaisena ja Voltairen hengen vastustajana. Henry Lapauze on julkaissut hänen kirjeitään kokoelmana Lettres inédites de M:me de Genlis à son fils adoptif Casimir Baecker (1902). Genlis vaikutti aikanaan erityisesti pedagogian alalla ja kävi teoksillaan kiivasta keskustelua muun muassa Rousseaun kanssa.
Ruhtinas Feliks Feliksovitš Jusupov, kreivi Sumarokov-Elston, oli venäläinen aristokraatti, joka parhaiten muistetaan Grigori Rasputinin murhasta vuonna 1916.
Félix Arvers oli ranskalainen runoilija. Hänen maineensa perustuu pitkälti runoon "Sonnet d'Arvers", joka julkaistiin alun perin osana kokoelmaa Mes heures perdues vuonna 1833.
Félix Komla Dossa Couchoro oli togolainen kirjailija ja opettaja. Ranskan Dahomeyssä syntynyt, opiskellut ja työskennellyt Félix Couchoro toimi vuodesta 1941 Togossa lukuun ottamatta lyhyttä pakolaisaikaa Ghanassa 1950-luvun lopulla. Hänen toimintansa julkisten kirjelmien kirjoittajana ja Sylvanus Olympion kansallispuolueessa tekivät hänet kuuluisaksi sekä Ewemaassa että Etelä-Dahomeyssa.
