Heinrich Alfred Bulthaupt oli saksalainen kirjallisuushistorioitsija ja kirjailija. Hänen pääteoksensa on Dramaturgie des Schauspiels. Bulthaupt vieroksui uudenaikaisimpia virtauksia sen aikaisessa runoudessa ja taiteessa. Bulthaupt on kirjoittanut myös paljon näytelmiä sekä runoja, novelleja ja oopperantekstejä ja teokset Dramaturgie der Oper ja Dramaturgie der Classiker (1882).
Heinrich Hart oli saksalainen kirjailija, naturalistisen suunnan edustaja. Hän julkaisi yhdessä veljensä, kirjailija Julius Hartin kanssa teatteriarvosteluja berliiniläisissä päivälehdissä Tägliche Rundschau ja vuodesta 1900 Der Tag. Hartin julkaisuja ovat muun muassa Weltpfingsten. Gedichte eines Idealisten (1878), murhenäytelmä Sedan (1883) ja suurisuuntainen eepos Das Lied der Menschheit. Epos in 24 Erzählungen, josta ilmestyi kolme osaa 1888–1896: Tul und Nahila, Nimrod ja Mose.
Heinrich Joseph (Josef) König, myös Heinrich Koenig (1790–1869) oli saksalainen kirjailija. Julkaistuaan kirjoitelman Rosenkranz eines Katholiken (1829) hän joutui riitoihin papiston kanssa. Niistä hän sai aihetta selvitellä kantaansa kirkollisissa kysymyksissä kirjoitelmassa Der Christbaum des Lebens (1831). Tämän johdosta piispa sulki hänet pois kirkon yhteydestä, jolloin hän siirtyi reformoituun seurakuntaan.
Heinrich Kruse (1815–1902) oli saksalainen näytelmäkirjailija. Krusen esikoisteos, murhenäytelmä Die Gräfin (1868), sai Schiller-palkinnon. Muista näytelmistä ovat esimerkkejä Wullenwever (1870), Marino Falieri (1876) ja Rosamunde (1878). Kruse kallistuu näytelmissään realistiseen suuntaukseen, ja hänen näytelmiensä keskeiset ansiot ovat säästeliäs draamallinen tyyli, etevä tilanne-esitys ja ytimekäs luonteenkuvaus, jota varsinkin huvinäytelmän alalla kannattaa onnistunut huumori.
