Henri-Louis Bergson oli ranskalainen filosofi, joka oli vaikutusvaltainen ainakin kotimaassaan Ranskassa, vaikka liikkuikin valtavirran suuntausten ulkopuolella. Bergson oli yksi aikansa ”muotifilosofeista”. Hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1927.
Henrik Heyman Hertz oli tanskalainen kirjailija. Hän valmistui 1817 ylioppilaaksi ja 1825 lakitieteen kandidaatiksi. Hän sai 1824 yliopiston kultamitalin oikeustieteellisestä väitöskirjasta ja 1826 estetiikan väitöskirjasta ja omistautui sittemmin yksinomaan kaunokirjalliselle tuotannolle, jonka parissa hän oli jo varhain työskennellyt.
Henrik Johan Ibsen oli norjalainen näytelmäkirjailija ja runoilija. Ibseniä pidetään usein modernin draaman isänä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Brand, Peer Gynt, En folkefiende, Kejser og Galilær, Nukkekoti, Hedda Gabler, Kummittelijoita, Villisorsa ja Rosmersholma. Eeppinen runo Terje Vigen on Norjan kirjallisuuden rakastetuimpia runoja. Se kertoo pula-ajasta vuonna 1814, jolloin Tanska-Norja oli sodassa sekä Englannin että Ruotsin kanssa.
Henrik Pontoppidan oli tanskalainen kirjailija. Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto yhdessä maanmiehensä Karl Adolph Gjellerupin kanssa 1917. Pontoppidanin romaanit ja novellit antavat realistisen ja yksityiskohtaisen kuvan tanskalaisesta elämänmenosta vuosisadan vaihteessa.
Henryk Adam Aleksander Pius Sienkiewicz oli puolalainen toimittaja, kirjailija ja Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja eeppisten kirjallisten ansioidensa vuoksi. Hänet muistetaan parhaiten historiallisista romaaneistaan. Kansainvälisesti tunnettu menestyskirja on Quo Vadis (1896).
