Hans Erich Nossack (1901–1977) oli saksalainen kirjailija. Hänen tuotantonsa koostuu novelleista, romaaneista, näytelmistä, runoista ja esseistä. Tuotannossa korostuvat sodan kauhujen herättämät kafkamaiset pelot ja nykyihmisen irrallisuus.
Hans Jürgen Eysenck oli saksalais-brittiläinen psykologi ja yhteiskuntatieteilijä. Hän tutki laaja-alaisesti ihmisen persoonallisuutta ja käyttäytymistä sekä kehitti persoonallisuustestejä. Hänen teoksistaan on suomennettu muun muassa Kuka olen? Käyttäytymisen psykologiaa (1983).
Rudolf Wilhelm Friedrich Ditzen, joka tunnetaan kirjailijanimellään Hans Fallada oli yksi 1900-luvun tunnetuimmista saksalaisista kirjailijoista. Fallada valitsi taiteilijanimensä Grimmin veljesten sadussa esiintyneen hevosen mukaan.
Hans Hellmut Kirst oli saksalainen menestyskirjailija ja vuosina 1933–1945 ammattisotilas.. Kirst kirjoitti lähes 60 romaania, joista hänet nosti kansainväliseen menestykseen ja Saksan kirjailijoiden eturiviin romaanitrilogia 08/15.
Hans Henny Jahnn oli saksalainen kirjailija. Hän asui Norjassa 1915–1918. Hän rakensi urkuja ja harjoitti 1934–1950 Bornholmissa maanviljelyä. Hän kirjoitti näytelmiä ja romaaneja, joista tunnetuin on romaanitrilogia Fluss ohne Ufer (1949–1961).
Hans Herbjørnsrud on norjalainen novellikirjailija. Hän on tullut tunnetuksi tavastaan sekoittaa eri norjan kielen murteita teoksissaan, ja tunnettua kertomusta Kai Sandemo (1997) on pitkään pidetty erittäin vaikeana kääntää millekään muulle kielelle.
Hans Jacob von Grimmelshausen oli saksalainen kirjailija, jonka tunnetuin teos on Der Abenteuerliche Simplicissimus Teutsch, 1676 eli Seikkailukas Simplicissimus. Humoristinen teos on omaelämäkerrallinen kuvaus, joka on sijoitettu kolmikymmenvuotisen sodan aikaan.
Hans Järta oli ruotsalainen virkamies ja poliitikko, joka oli nuorena liberaali yksinvallan vastustaja, mutta kehittyi myöhemmin konservatiiviseen suuntaan. Valmistuttuaan Uppsalan yliopistosta Järta työskenteli sihteerinä ulkoministeriössä ja oikeusministeriössä. Vuoden 1800 valtiopäivillä Järta arvosteli Kustaa IV Aadolfia ja luopui aatelisarvostaan, jolloin hän myös vaihtoi sukunimensä Hiertasta Järtaksi. Tämän jälkeen hän työskenteli asianajajana. Jo nuorena Järta oli omaksunut Ranskan vallankumouksen ihanteet, ja hän osallistui Ruotsin vallankaappaukseen vuonna 1809.
