Petro Symeonovytš Mohyla oli ukrainalainen ortodoksinen metropoliitta ja kulttuurihahmo. Isänsä murhan jälkeen hän pakeni vuonna 1607 äitinsä ja muutamien vaikutusvaltaisten sukulaisten kanssa Länsi-Ukrainaan. Hän opiskeli sekä Ukrainassa että ulkomailla, Alankomaissa ja Ranskassa. Hän soti upseerina turkkilaisia vastaan Cecoran taistelussa ja kiinnostui sen jälkeen ortodoksisesta kirkosta. Hänet valittiin Kiovan luostarin arkkimandriitaksi. Mohyla perusti 1631 luostariin koulun, joka yhdistyi toisen kiovalaisen koulun kanssa kollegiumiksi. Siitä kehittyi myöhemmin hänen mukaansa nimetty Ukrainan kansallinen yliopisto Kiovan Mohyla-akatemia.
Petro Pantš oli ukrainalainen kirjailija. Hän oli sotilaana ensimmäisessä maailmansodassa ja Ukrainan itsenäisyyssodassa (1917–1920), ensin Ukrainan kansantasavallan ja sitten bolsevikkien joukoissa. Hän kuului 1920-luvulla kirjallisiin järjestöihin Pluhiin, Vapliteen ja Ukrainan työläiskirjailijoiden liittoon. Vuodesta 1923 hän työskenteli toimittajana Harkovassa ja vuodesta 1934 Kiovassa. Toisen maailmansodan aikana hän työskenteli Ukrainan SNT:n tiedeakatemiassa ja radioasemalla Radjanska Ukrajina.
Petro Petrovytš Sokalskyi tai Sokolskyi oli ukrainalainen säveltäjä. Hän toimi Ukrainassa koulunopettajana ja kokosi kansansävelmiä, joista hän julkaisi erittelevän ja vertailevan tutkimuksen Russkaja narodnaja muzyka (1888). Hän asettui 1860 Odessaan Odesski vestnik -sanomalehden toimittajaksi vuoteen 1876 ja perusti sinne filharmonisen seuran. Hän sävelsi muun muassa kolme oopperaa Mazepa (1859), Toukokuun yö (1876) ja Dubnon piiritys (1878) ja lauluja esimerkiksi Taras Ševtšenkon, Leonid Hlibovin ja muiden teksteihin.
Titus Petronius Arbiter (27–66) oli roomalainen, keisari Neron hovissa vaikuttanut makutuomari, joka oli uransa aikana ainakin maaherra Bithyniassa ja joko vuonna 61 tai 62 consul suffectus eli kesken virkakautta valittu konsuli.
