Pjotr Ivanovitš Bagration oli alkuaan georgialaissyntyinen venäläinen ruhtinas ja jalkaväenkenraali. Hän otti osaa Venäjän sotiin Napoleonia vastaan, oli Suomen sodassa vuonna 1808 Suomeen hyökänneen venäläisen 21:nnen divisioonan komentaja ja seurasi Klingsporia Poriin. Hän vartioi sitten lounaisrannikkoa ja johti vuonna 1809 Ahvenanmaalle tehtyä hyökkäystä.
Pjotr Aleksejevitš Bessonov (1828−1898) oli venäläinen kansanrunoudentutkija. Hän oli slaavilaisten kielten professorina Harkovan yliopistossa ja on julkaissut kokoelmia ja tutkimuksia eteläslaavilaisesta kansanrunoudesta, Kirejevskin suuren venäläisen kansanrunojen kokoelman, valkovenäläisiä kansanrunoja (1871) ja Kerjäläisten hengellisiä lauluja.
Pjotr Demjanovitš Uspenski,, laajemmin tunnettu nimellä P. D. Ouspensky, oli esoteerikkona tunnettu venäläinen intellektuelli, matemaatikko, journalisti ja teosofi. Hänen ensimmäiset kirjansa ilmestyivät Pietarissa, Neljäs ulottuvuus 1909 ja Avain mysteereihin 1912. Uspenskin teokset kiinnostivat venäläisiä avantgardisteja, heitä kiehtoi neljännen ulottuvuuden tutkiminen ja mystinen uusi todellisuus. Teos A New Model of the Universe ilmestyi vuonna 1914. Uspenskia on pidetty laaja-alaisena ajattelijana, joka ennakoi monia 1900-luvun filosofian, psykologian ja uskonnon avainkysymyksiä. Niinpä hän laajensi psykologiaa ja korkeamman ulottuvuuden olemassaoloa käsitteleviä keskusteluja luonnontieteiden tutkimustuloksiin, esimerkiksi euklidisen geometriaan ja epäeuklidisen geometriaan.
Pjotr Vladimirovitš Dolgorukov oli venäläinen kirjailija. Hän joutui keisari Nikolai I:n epäsuosioon jo salanimellä kreivi d’Almagro julkaisemansa kirjan Notice sur les principales familles de la Russie (1843) vuoksi, jonka tähden hänet karkotettiin Vjatkaan. Hän oleskeli karkotuksen jälkeen joitakin vuosia Pietarissa ja sitten Pariisissa. Mutta julkaistuaan Pariisissa teoksensa La vérité sur la Russie (1860) hän menetti kaikki maatilansa Venäjällä ja joutui ikuiseen maanpakolaisuuteen. Edellä mainittujen teosten lisäksi Dolgorukov julkaisi Dolgorukovin suvun historian (1840), Venäjän aateliston sukutaulut (1854−1857) sekä muistelmansa (1867−1871).
Pjotr Filippovitš Jakubovitš (1860–1911) oli venäläinen kirjailija. Hän istui poliittisista syistä kolme vuotta Pietari-Paavalin linnoituksessa ja oli 1887–1899 pakkotyössä Siperiassa. Hän julkaisi 1895 siperialaisten vankien elämästä huomiota herättäneet ja kiitosta saaneet kertomuksensa Hyljättyjen maailmassa ja Elämän lapsipuolet. Hän oli myös tunnettu lyyrinen runoilija.
Pjotr Jermakov (1884-1953) oli venäläinen, Jekaterinburgissa koko ikänsä elänyt kommunistipuolueen virkailija ja komissaari, joka otti osaa entisen tsaari Nikolai II:n ja tämän perheen murhaan 17. heinäkuuta 1918. Länsimaissa vallinnut käsitys murhan ja ruumiiden hävittämisen yksityiskohdista nojasi vuosikymmenten ajan hänen kertomukseensa.
