Frantz Omar Fanon oli psykiatri ja filosofi ja ehkä samalla myös 1900-luvun merkittävin dekolonisaatiota käsitellyt yhteiskuntafilosofi ja kolonialismin psykopatologi. Hänen teoksensa ovat olleet inspiraation lähteinä antikolonialistisille vapautusliikkeille kautta koko maailman koko 1900-luvun loppupuolen.
Franz Anton von Schiefner [frants anton fon ši:fner] oli baltiansaksalainen kielitieteilijä ja kansatieteilijä, Kalevalan ensimmäisiä kääntäjiä. Häntä pidetään yhtenä uralistiikan, tibetologian, mongolistiikan ja kaukasistiikan perustajista.
Franz Uri Boas oli saksalaissyntyinen, Yhdysvalloissa vaikuttanut antropologi, joka tunnetaan erityisesti Pohjois-Vancouverin ja Brittiläisen Kolumbian kwakiutl-intiaanien parissa tekemästään tutkimuksesta, jonka tuloksena hän kehitti uuden käsityksen kulttuureista. Boas oli myös ensimmäisiä tutkijoita, joka kyseenalaisti käsityksen ihmiskunnan jakaantumisesta rotuihin. Boasia on nimitetty ”yhdysvaltalaisen antropologian isäksi”.
Franz Bopp oli saksalainen kielitieteilijä, joka osaltaan oli vakiinnuttamassa sanskriitin johtavaa asemaa indoeurooppalaisten kielten vertailevassa tutkimuksessa useiksi sukupolviksi ja kehitti merkittävästi historiallis-vertailevan kielitieteen menetelmiä keskittymällä vertailussaan mieluummin verbitaivutukseen kuin kantasanastoon. Yhdessä tanskalaisen Rasmus Raskin kanssa Bopp oli 1800-luvun alkupuolen merkittävin kielentutkija ja tätäkin vaikutusvaltaisempi.
Franz Clemens Honoratus Hermann Brentano oli saksalainen filosofi, jonka ajattelulla on ollut merkittävää vaikutusta sekä filosofiassa että varsinkin psykologiassa.
Franz Fühmann oli saksalainen kirjailija. Hän osallistui kansallissosialistina toiseen maailmansotaan ja jäi neuvostoliittolaisten vangiksi. Vuodesta 1949 hän asui Itä-Berliinissä ja työskenteli toimittajana ja kirjailijana. Hän käsittelee teoksissaan nuoruutensa kansallissosialismia ja sotakokemuksia. Hän on kirjoittanut myös lastenkirjoja.
