Frederick Law Olmsted oli yhdysvaltalainen maisema-arkkitehti, joka suunnitteli New Yorkin Central Parkin ja monia muita merkittäviä puistoja. Hän kiinnostui maiseman muodoista ollessaan pitkällä lomalla Euroopassa, ja julkaisi havainnoistaan kirjan Walks and Talks of an American Farmer in England vuonna 1852. Olmsted vaikutti myös Yosemiten ja Niagaran putousten suojeluun. Olmsted on yksi 1800-luvun merkittävimmistä maisema-arkkitehdeista.
Frederick Marryat oli brittiläisen kuninkaallisen laivaston virkamies, kirjailija sekä Charles Dickensin tuttava. Hänet tunnetaan varhaisena meritarinoiden edelläkävijänä, eritoten puolittain omaelämäkerrallisesta romaanista Merikadetti Jack Easy (1836), lapsilleen kirjoittamastaan romaanista Uudenmetsän lapset (1847), ja laajasti käytetystä merenkulun liputusjärjestelmästä, joka tunnetaan Marryatin koodina.
Frederik Paludan-Müller oli tanskalainen kirjailija. Hän oli koulutukseltaan juristi. Hänen läpimurtoteoksensa oli 1833 ilmestynyt runomuotoinen romaani Danserinden. Sairastumisen jälkeen hänen suhtautumisensa elämään muuttui vakavahenkiseksi.
Fredric Jameson on yhdysvaltalainen kirjallisuuden- ja kulttuurintutkija ja marxilainen poliittinen teoreetikko. Hänet tunnetaan parhaiten nykyajan kulttuuristen trendien analysoijana. Vaikutusvaltaisessa näkemyksessään hän kuvaa postmodernismin kulttuurin herpaantumiseksi globaalisti organisoidun kapitalismin paineen alla. Toisaalta Jameson katsoo, että tilannetta saattaa olla mahdollista kääntää ”kognitiivisen kartoituksen” keinoin utooppiseen suuntaan, jossa keskeistä olisi globaali luokkatietoisuus.
Fredrik August Dahlgren oli ruotsalainen kirjailija ja virkamies. Ruotsin akatemian jäsenenä hän osallistui akatemian työhön ruotsin kielen ja muinaistutkimuksen alalla. Vielä arvokkaamman työn hän suoritti William Shakespearen, Calderonin, Lessingin ynnä muiden kääntäjänä. Tunnetuin hän on kuitenkin värmlantilaisista runoistaan, jotka ilmestyivät kahtena kokoelmana: Viser på varmlanske tongmåle, deckta åttå Fredrik på Rannsätt (1875) ja Speller nye viser på varmlanske tongmålle (1876) sekä pienistä näytelmistään, joista kuuluisin on Värmlänningarne, sorglustigt tal-, sång- och dansspel (1846).
