Friedrich (Fritz) Lienhard (1865–1929) oli saksalainen kirjailija ja toimittaja. Hän toimi jonkin aikaa Berliinissä toimittajana ja joutui suurkaupunkilaisdekadenssin suunnan edustajien ("berliiniläisten") kanssa ankaraan kiistaan. Hän vastusti yksipuolista modernistista suuntaa. Lienhardin teoksia ovat muun muassa Lieder eines Elsässers (1895), draamat Gottfried von Strassburg (1897), Till Eulenspiegel (1896), König Arthur (1900), Heinrich von Ofterdingen, Die heilige Elisabeth (1903–1904). Wieland der Schmied (1905), Münchhausen. Kirjoitelmissaan Neue Ideale (1901). Die Vorherrschaft Berlins (1900) ja Oberflächenkultur (1904),
Friedrich List oli saksalainen taloustieteilijä, joka korosti, että valtion oli menestyäkseen harjoitettava aktiivista talouspolitiikkaa ja suojeltava kotimaista teollisuutta.
Friedrich Fromhold Martens oli virolaissyntyinen Venäjän keisarikunnan palveluksessa toiminut diplomaatti, juristi ja oikeustieteilijä, jolla on ollut merkittävä vaikutus modernille kansainväliselle oikeudelle. Hän jäi lapsena orvoksi ja kasvoi köyhissä oloissa, mutta päätyi aikansa tunnustetuimpien oikeusoppineiden joukkoon.
Friedrich Max Müller oli saksalais-englantilainen kielitieteilijä ja uskontotieteilijä. Hän kuuluu Intian kielten tutkimuksen uranuurtajiin ja vertailevan uskontotieteen perustajiin.
Friedrich Maximilian von Klinger oli saksalainen kirjailija ja upseeri. Hänen tunnetuin teoksensa on näytelmä Sturm und Drang, joka on antanut nimen saksalaiselle esiromanttiselle liikkeelle.
Friedrich Melchior von Grimm, vapaaherra, (1723–1807) oli saksalaissyntyinen ranskalainen kirjailija. Grimmin maine perustuu hänen vuodesta 1753 lähettämiinsä uutiskirjeisiin Corespondance littéraire, jotka Abbé Raynal oli aloittanut. Grimm lähetti joka kuukauden 1. ja 15. päivänä käsinkirjoitettuja tiedonantoja kirjallisuuden, taiteen, politiikan, muotien alalta ja skandaaleista useihin hoveihin, muun muassa Pietariin ja Tukholmaan, ja useille yksityishenkilöille. Hänestä on annettu se tunnustus, ettei hän käyttänyt väärin asemaansa panetteluun ja ilkeämieliseen arvosteluun. Hän oli oman aikansa Ranskan yhteiskuntaoloihin perehtynein henkilö, ja hänen niistä antamansa kuvaukset ovat sattuvia. Jo varhain hän lausui julki pelkonsa lähestyvästä vallankumouksesta ja sen seurauksista. Grimm edisti merkittävällä tavalla ranskalaisen kirjallisuuden leviämistä Euroopassa. Hän luovutti 1774 kirjeenvaihdon sveitsiläisen Jacques-Henri Meisterin käsiin.
Christoph Friedrich Nicolai (1733–1811) oli saksalainen kirjailija. Hän oli Gotthold Ephraim Lessingin ja Moses Mendelssohnin ystävä. Hän vastusti Johann Christoph Gottschedin suuntaa aikakauskirjoissaan Bibliotek der schönen Wissenschaften (1757–1758) ja Briefe die neueste Litteratur betreffend (1759–1765). Myöhemmin hän kangistui runottomaan järkeilyyn. Uudet, syvemmät virtaukset filosofiassa ja runoudessa saivat hänet sotajalalle. Hän kirjoitti Immanuel Kantia ja Johann Gottfried Herderiä vastaan, samoin Goetheä ja niin edelleen. Niinpä kirjailijat tekivätkin hänestä pilkkaa, kuten jo mainitut sekä Friedrich Schiller (Xenioissaan) ja Schlegelin veljekset. Nicolain Laurence Sterneä jäljittelevällä romaanilla Das Leben und die Meinungen des Herrn Magister Sebaldus Nothanker (1773–1776) on ollut ajankuvauksena myöhemminkin arvonsa.
Friedrich Wilhelm Nietzsche oli saksalainen filosofi, oppitaustaltaan klassillinen filologi, joka tyylillisesti kirjavassa tuotannossaan pohti erityisesti elämänfilosofian perimmäisiä kysymyksiä.
Friedrich Ratzel oli saksalainen maantieteilijä ja etnografi, joka muistetaan parhaiten käsitteen lebensraum (”elintila”) käyttöönotosta. Käsitteestä muodostui myöhemmin keskeinen osa kansallissosialistien terminologiaa.
