Friedrich Perceyval Reck-Malleczewen oli saksalainen kirjailija, joka kirjoitti seikkailu- ja historiallisia romaaneja. Hänen nykyisin tunnetuin teoksensa on kuitenkin päiväkirja Tagebuch eines Verzweifelten vuosilta 1936–1944. Päiväkirja ilmestyi 1947, sen englanninkielinen käännös Diary of a Man in Despair vuonna 1970.
Friedrich Robert Faehlmann t. Fählmann oli virolainen lääkäri ja kielitieteilijä. Hän opiskeli Tarton yliopistossa ja perusti siellä Viron oppineitten seuran. Hän oli kiinnostunut kansanrunoudesta ja keräsi Kalevala esikuvanaan aineistoa, josta tuli myöhemmin kansalliseepos Kalevipoegin perusta.
Friedrich Rückert, kirjailijanimi Freimund Reimar, oli saksalainen runoilija ja orientalisti. Hän opiskeli 1805–1809 Würzburgin ja Heidelbergin yliopistoissa, oli 1811–1812 klassisen filologian yksityisdosenttina Jenassa ja siirtyi sen jälkeen kotiseudulleen, missä hän omistautui kielentutkimukselle ja kirjoitti eroottisia ja poliittisia runoja.
Johann Christoph Friedrich Schiller, vuodesta 1802 lähtien von Schiller, oli saksalainen runoilija, näytelmäkirjailija ja historioitsija. Useimmiten hänestä käytetään nimeä Friedrich Schiller. Häntä pidetään yhdessä Johann Wolfgang von Goethen kanssa saksalaisen klassismin merkittävimpänä kirjailijana. Monet hänen näyttämöteoksistaan kuuluvat saksankielisten teattereiden perusohjelmistoon ja hänen balladinsa lukeutuvat suosituimpiin saksalaisiin runoihin.
Karl Wilhelm Friedrich von Schlegel oli saksalainen filosofi, kirjailija, kriitikko, kirjallisuushistorioitsija ja kääntäjä. Friedrich Schlegel oli yhdessä veljensä August Wilhelm Schlegelin kanssa perustamassa Jenan varhaisromantiikkaa. Klassismista irtautuneen varhaisromantiikan on väitetty olleen ensimmäinen moderni kirjallinen liike, joka ennakoi monia 1900-luvun kirjallisuudessa ja filosofiassa tärkeiksi tulleita teemoja.
