Henri-Louis Bergson oli ranskalainen filosofi, joka oli vaikutusvaltainen ainakin kotimaassaan Ranskassa, vaikka liikkuikin valtavirran suuntausten ulkopuolella. Bergson oli yksi aikansa ”muotifilosofeista”. Hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1927.
Henri t. Henry Bernstein (1876–1953) oli ranskalainen näytelmäkirjailija, jo nuorena suuren maineen saavuttanut. Hänen päätavoitteensa oli saada näytelmänsä jännittäviksi ja näyttämöllisesti vaikuttaviksi, ja siihen pyrkiessään hän usein uhrasi näytelmän henkilöiden taiteellisen luonnekuvauksen ja itse näytelmän idean eheyden. Juonen sommittelussa ja vuoropuhelun notkeassa ohjauksessa hän oli taitava. Hänen näytelmiään ovat muun muassa Le Marché (1900), Le Détour (1902), Joujou (1903), Le Bercail (1905), La Rafale (1905), La Griffe (1906), Le Voleur (1907), Samson (1908), Israel (1908). Myöhemmin hän käsitteli vakavia aiheita, kuten juutalaisuutta, mikä oli kuitenkin nähtävissä jo näytelmässä Israel, jossa hän kuvaa assimilaation surullisia seurauksia.
Henri Blowitz, alkujaan Heinrich Stephan Adolf Opper Blowitz (1825−1903) oli ranskalais-englantilainen sanomalehtimies, kotoisin Böömistä. Hän vietti nuoruudessaan kuljeksivaa elämää ja tuli 1874 The Timesin vakinaiseksi reportteriksi Pariisiin, jossa saavutti kuuluisuuden verrattomana tiedonhankkijana. Hänen suurin ansionsa oli taito pysyä läheisissä suhteissa merkitsevien henkilöiden kanssa. Hänen muistelmansa My memoirs (1903) herättivät ilmestyessään suurta huomiota.
Henri Bosco oli ranskalainen kirjailija. Hän opetti italiaa Rabatissa ja Napolissa. Hänen katsotaan kuuluvan katolisen kirjallisuuden traditioon, mutta hän on myös välimerellisen luonnon kuvaaja. Hän kirjoitti sekä runoa että proosaa. Hän sai Renaudot-palkinnon romaanista Le Mas Théotime. Hän oli neljä kertaa Nobel-palkintoehdokkaana.
Henri Charrière oli ranskalainen ammattirikollinen ja kirjailija, joka tuli kuuluisaksi omaelämäkerrastaan Vanki nimeltä Papillon (1969). Kirjassa hän kertoo Ranskan Guayanassa suorittamastaan elinkautisesta pakkotyörangaistuksesta ja paostaan.
Henri François Joseph de Régnier oli ranskalainen symbolistinen runoilija, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä ranskalaisista 1900-luvun alun runoilijoista. Hän oli Ranskan akatemian jäsen.
Claude-Henri de Rouvroy, Saint-Simonin kreivi oli ranskalainen taloustieteilijä ja filosofi, jota pidetään ranskalaisen sosialismin perustajana. Saint-Simonin mukaan historia on jatkuva prosessi, jossa jokainen aikakausi lopulta muodostuu kehityksen jarruksi, josta on siirryttävä seuraavaan aikakauteen. Kehityksen välttämättömyyden syy on ilmiöiden sisältämissä ristiriidoissa. On suuntauduttava kohti parempaa tulevaisuutta.
Henri Estienne, tunnetaan myös nimellä Henricus Stephanus, oli ranskalainen kirjanpainaja, joka toimitti ja painoi useita antiikin kreikkalaisen kirjallisuuden teoksia.
Henri Frédéric Amiel (1821–1881) oli sveitsiläinen filosofi ja kirjailija sekä ensin estetiikan, myöhemmin filosofian professori Geneven yliopistossa. Hänet tunnetaan postuumeina julkaistuista päiväkirjanotteistaan. Hänen pääteoksensa on Fragments d’un journal intime. Amiel julkaisi myös runokokoelmia. Päiväkirja ilmestyi laajempana nimellä Journal intime 1922. Molemmat suomennosversiot ovat valikoimia.
