Hermann Hesse oli saksalainen runoilija, kirjailija ja taidemaalari, joka palkittiin vuonna 1946 Nobelin kirjallisuuspalkinnolla. Hänen tunnetuimpia romaanejaan ovat Arosusi ja Lasihelmipeli.
Hermann Kant oli saksalainen kirjailija. Hän joutui toiseen maailmansotaan 1944 ja sotavankeuteen Puolassa. Vapauduttuaan hän siirtyi 1949 perustettuun Itä-Saksan valtioon ja liittyi sen kommunistiseen puolueeseen, Saksan sosialistiseen yhtenäisyyspuolueeseen.
Hermann Kurz (1813–1873) oli saksalainen runoilija ja prosaisti. Hän aloitti kirjallisen uransa julkaisemalla runoja, Gedichte (1836) ja Dichtungen (1839), joissa ilmenee tunteen herkkyyttä ja muodon taitavuutta. Myöhemmin Kurz kirjoitti etupäässä romaani- ja kertomusmuotoa. Niistä esimerkkejä ovat Schillers Heimatjahre (1843), Der Weinachtsfund (1855) ja Der Sonnenwirt (1855), joka on huomattavin hänen kertovista teoksistaan. Kurzin monista kirjallisuushistoriallisista tutkimuksista mainittava on esimerkiksi Zu Shakespeares Leben und Schaffen (1868). Kurz toimi kääntäjänäkin saksantaen muun muassa Arioston Raivoisan Rolandin. Paul Heysen kanssa Kurz julkaisi novellikokoelmat Deutscher Novellenschatz ja Novellenschatz des Auslandes. Kurzin kootut teokset ja elämäkerran (1874–1875) julkaisi Heyse.
Hermann Lenz oli saksalainen kirjailija. Lenz on kirjoittanut menneiden aikojen Itävaltaan ja Etelä-Saksaan sijoittuvia kertomuksia ja romaaneja. Hänen pääteoksensa on 1980 ilmestynyt Der innere Bezirk, joka koostuu kolmesta aiemmin ilmestyneestä romaanista. Hän on kirjoittanut myös neliosaisen omaelämäkerrallisen romaanisarjan.
Hermann Julius Oberth oli transylvanialaissyntyinen saksalainen fyysikko. Häntä pidetään Konstantin Tsiolkovski ja Robert Goddardin rinnalla rakettitekniikan ja astronautiikan edelläkävijänä.
Hermann Oldenburg (1854-1920) oli saksalainen uskonnonhistorioitsija ja indologi. Hänestä tuli professori Kielissä 1899 ja Göttingenissä 1908. Oldenburg oli yksi Saksan huomattavimmista indologeista, ja hän lisäsi tietoa Intian kirjallisuus- ja uskontohistoriasta.
Hermann Otto Theodor Paul oli yksi 1800-luvun merkittävimmistä kielitieteilijöistä. Hänen pääteoksensa Prinzipien der Sprachgeschichte pysyi vuosikymmeniä käytössä. Paulin tieteelliseksi koulukunnaksi katsotaan nuorgrammaatikot, mutta hänet voi nähdä myös välittäväksi linkiksi 1800-lukua hallinneen historiallis-vertailevan kielitieteen suuntauksen ja ensimmäisen maailmansodan aikoihin syntyneen strukturalismin välillä.
