Henry Mayhew oli englantilainen kirjailija, toimittaja ja näytelmäkirjailija. Hän perusti Punch-nimisen pilalehden 17. kesäkuuta 1841, jota hän toimitti yhdessä Mark Lemonin kanssa lehden alkuvuosina.
Henry Valentine Miller oli yhdysvaltalainen kirjailija. Miller tunnettiin aikansa kirjallisten normien rikkojana, joka yhdisti romaaneissaan henkilökuvausta, yhteiskuntakritiikkiä, filosofista pohdintaa, mystiikkaa, roisia seksuaalisuutta ja vapaata assosiaatiota. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Kravun kääntöpiiri (1934), Musta kevät (1936), Kauriin kääntöpiiri (1939) ja Ruusuinen ristiinnaulitseminen -trilogia (1949–59), jotka perustuvat hänen kokemuksiinsa New Yorkissa ja Pariisissa.
Henry-Bonaventure Monnier oli ranskalainen karikatyyripiirtäjä, näyttelijä ja kirjailija. Hänen tunnetuimpia karikatyyrihahmojaan on "Joseph Prudhomme", jota hän on esittänyt myös näyttämöllä.
Henry Morton Stanley oli walesilainen tutkimusmatkailija, toimittaja ja poliitikko. Hänet tunnetaan erityisesti Kongojoen kartoituksesta ja tutkimusmatkailija David Livingstonen löytämisestä.
Henry Sweet oli brittiläinen kielitieteilijä ja filologi, joka usein mainitaan 1800-luvun merkittävimmäksi foneetikoksi. Hänet tunnetaan etenkin foneettisen tarkekirjoituksen varhaisena kehittäjänä sekä pitkään käytössä pysyneiden englannin ja muinaisnorjan kieltä esittelevien kielioppien ja lukemistojen kirjoittajana.
Henry Thode oli saksalainen taidehistorioitsija ja kirjailija. Opiskeltuaan ensin Leipzigissa, Wienissä, Berliinissä ja Münchenissä hän teki 1880–1884 opintomatkan Ranskaan, Englantiin, Alankomaihin ja Italiaan tutustuakseen näiden maiden taiteeseen. Vuosina 1886–1889 hän toimi yksityisdosenttina Bonnissa, sitten 1890–1891 Städelsches Kunstinstitutin johtajana Frankfurt am Mainissa ja vuodesta 1894 taidehistorian professorina Heidelbergin yliopistossa. Hänen tärkeimmät teoksensa ovat Franz von Assisi und die Anfänge der Kunst in Italien, joka oli aikanaan uraauurtava renessanssin synnyn tutkimuksessa; Die Malerschule von Nürnberg im 14. und 15. Jahrhundert (1891); Hans Thoma (1891); Andrea Mantegna (1897); Correggio (1898); Hans Thoma und seine Kunst (1899); Giotto (1899); Tintoretto (1901); Kunst, Religion und Kultur (1901); Michelangelo und das Ende der Renaissance (1902); Böcklin und Thoma (1905). Vuodesta 1894 Thode julkaisi Hugo von Tschudin kanssa aikakauskirjaa Repetitorium für Kunstwissenschaft. Lisäksi Thode on julkaissut runokokoelmia, muun muassa Federspiele (1892).
