Henrik Gabriel Porthan oli Turun akatemian professori ja kirjastonhoitaja, fennofiili ja Suomen 1700-luvun humanistisen kulttuurin merkittävin hahmo. Maailmankatsomukseltaan Porthan edusti lockelaista valistusfilosofiaa.
Henrik Heyman Hertz oli tanskalainen kirjailija. Hän valmistui 1817 ylioppilaaksi ja 1825 lakitieteen kandidaatiksi. Hän sai 1824 yliopiston kultamitalin oikeustieteellisestä väitöskirjasta ja 1826 estetiikan väitöskirjasta ja omistautui sittemmin yksinomaan kaunokirjalliselle tuotannolle, jonka parissa hän oli jo varhain työskennellyt.
Henrik Johan Ibsen oli norjalainen näytelmäkirjailija ja runoilija. Ibseniä pidetään usein modernin draaman isänä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Brand, Peer Gynt, En folkefiende, Kejser og Galilær, Nukkekoti, Hedda Gabler, Kummittelijoita, Villisorsa ja Rosmersholma. Eeppinen runo Terje Vigen on Norjan kirjallisuuden rakastetuimpia runoja. Se kertoo pula-ajasta vuonna 1814, jolloin Tanska-Norja oli sodassa sekä Englannin että Ruotsin kanssa.
Henrik Nordbrandt oli tanskalainen runoilija. Hänen esikoisrunokokoelmansa Digte ilmestyi 1966. Tyylillisesti hän on modernisti, ja aiheet ovat usein Turkista ja Kreikasta. Hän opiskeli Kööpenhaminan yliopistossa itämaisia kieliä ja oleskeli paljon Välimeren maissa. Hän oli Tanskan akatemian jäsen vuodesta 2014.
Henrik Pontoppidan oli tanskalainen kirjailija. Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto yhdessä maanmiehensä Karl Adolph Gjellerupin kanssa 1917. Pontoppidanin romaanit ja novellit antavat realistisen ja yksityiskohtaisen kuvan tanskalaisesta elämänmenosta vuosisadan vaihteessa.
Henrik Reuterdahl (1795–1870) oli ruotsalainen teologi ja kirkkohistorioitsija. Vuodesta 1856 lähtien hän toimi Ruotsin arkkipiispana aina kuolemaansa saakka. Reuterdahl korosti oppimista ja käytti lähdekriittisiä menetelmiä. Reuterdahl toimi kirkkoministerinä vuosina 1852–1855 ja oli vapaita herätysliikkeitä vastaan taistelevan lain takana. Reuterdahl toimi edustajana Ruotsin valtiopäivillä ja oli Ruotsin akatemian jäsen.
Carl Henrik Scharling, kirjailijanimi Nicolai, oli tanskalainen kirjailija ja teologi. Hän suoritti 1859 teologisen tutkinnon, matkusteli 1860–1863 ulkomailla, muun muassa Kreikassa, Egyptissä ja Palestiinassa. Hän suoritti 1865 teologian lisensiaatin tutkinnon ja sai samana vuonna dosentin viran. Hän oli 1870–1916 Kööpenhaminan yliopiston professori.
Henrik Visnapuu oli virolainen runoilija. Hän kuului kirjailijaryhmä Siuruun, jonka myrsky ja kiihkokauden huomattavin edustaja hän oli Marie Underin ohella.
