Jiří Wolker (1900–1924) oli tšekkiläinen kirjailija, tšekkiläisen lyriikan suuria esikuvia. Hän on Tšekin proletaarirunouden loistavin edustaja. Hän määritteli luokkakantaisen proletaarirunouden argumentit. Wolker oli yksi modernismia kukistaneista tšekinkielisistä proletaarirunoilijoista. Hän kuoli keuhkotautiin.
Jishaq (Isak) Levinsohn oli ukrainanjuutalainen kirjailija, valistuksen esitaistelijoita. Hän vastusti ahdasmielisiä hasidi-liikkeen kannattajia. Hän kirjoitti sosiaalisesta eriarvoisuudesta, joka ilmeni siten, että köyhät nuorukaiset joutuivat Venäjän armeijaan 25-vuotiseen palvelukseen. Kirja Di hefker velt kiellettiinkin, ja se ilmestyi vasta 1888.
Jitō oli perinteisen vallanperimysjärjestyksen mukaan Japanin 41. keisari. Hän hallitsi vuosina 690–697. Häntä edelsi hänen puolisonsa Tenmu ja seurasi keisari Monmu.
Jitzhak Katzenelson oli venäläissyntyinen hepreankielinen kirjailija ja runoilija, joka kirjoitti myös jiddišiksi. Hän asui pikkulapsesta alkaen Puolassa Łódźissa. Toisen maailmansodan aikaan hän päätyi Varsovan gettoon.
Jo Nesbø on norjalainen kirjailija, muusikko ja entinen pörssimeklari. Nesbø on Norjan kansainvälisesti tunnetuimpia rikoskirjailijoita. Hänen teoksiaan on käännetty yli 50 kielelle ja myyty yli 30 miljoonaa kappaletta.
Joachim Clemens Fest oli saksalainen toimittaja, kirjailija ja historioitsija. Hänet tunnetaan natsi-Saksan asiantuntijana. Vuonna 1973 ilmestyi saksaksi Festin laaja Adolf Hitleristä kertova elämäkerta. Fest on myös useassa teoksessa perehtynyt Hitlerin pääarkkitehdin ja varusteluministerin Albert Speerin elämänvaiheisiin. Hän toimi myös Speerin avustajana tämän kirjoittaessa muistelmiaan. Festin kirjan Der Untergangin pohjalta tehtiin palkittu elokuva Perikato (2004). Joachim Fest teki myös mittavan uran lehtimiehenä, muun muassa kulttuuritoimituksen esimiehenä Frankfurter Allgemeine Zeitung -lehdessä vuosina 1973–1993.
Joachim Heinrich Campe oli saksalainen pedagogi, filantropiinisen suunnan edustaja. Hän opiskeli Hallen yliopistossa filosofiaa ja teologiaa ja tuli 1769 Berliiniin Humboldtin perheeseen veljesten Alexander ja Wilhelm von Humboldtin opettajaksi. Hän oli sitten pappina Potsdamissa, mutta innostuneena Johann Bernhard Basedowin kasvatusopillisista aatteista hän noudatti 1776 kutsua ottaa vastaan kasvatusneuvoksen viran Dessaussa ja opettajanpaikan sikäläisessä Philanthropinumissa. Basedowin jälkeen Campesta tuli koulun johtaja, ja hän edisti koulun kehitystä. Mutta lopulla vuotta 1777 hän jo jätti Dessaun ja perusti oman kasvatuslaitoksen lähelle Hampuria. Luovutettuaan sen Ernst Christian Trappille Campe 1783 perusti jälleen uuden koulun Trittauhin Holsteiniin. Sieltä hänet 1787 kutsuttiin koulujen tarkastajaksi ja tuomioherraksi Braunschweigiin, josta virasta hän kuitenkin 1805 erosi, koska papisto ja säädyt jyrkästi vastustivat hänen filantropiinisia kasvatusopillisia periaatteitaan, joita hän koetti käytännössä toteuttaa.
Joachim Lelewel (1786–1861) oli puolalainen historioitsija, joka merkittävästi vaikutti maansa historian tutkimukseen, tosin hänen teoksissaan näkyy hänen intohimoinen luontonsa. Lelewel oli professori Varsovassa vuosina 1818–1821 ja sittemmin Vilnassa vuoteen 1824, jolloin hänet erotettiin. Hän kuului Puolan marraskuun kansannousun aikana väliaikaiseen hallitukseen. Lelewel oli yksi ulkomaille paenneista puolalaispatriooteista, jotka tekivät Puolan kysymystä tunnetuksi koko Länsi-Euroopassa. Vuonna 1831 Lelewel asettui Pariisiin ja vuodesta 1833 Brysseliin.
Joachim "Jokke" Nielsen oli norjalainen rockmuusikko ja Jokke & Valentinerne -yhtyeen keulahahmo. Nielsen kuoli heroiinin yliannostukseen 36-vuotiaana lokakuussa 2000.
