Johann Karl Rodbertus oli saksalainen taloustieteilijä, joka kritisoi kapitalistista järjestelmää. Hän kannatti eräänlaista valtiososialismia, mutta oli poliittisilta mielipiteiltään lähinnä maltillinen konservatiivi.
Johann Kaspar Lavater (1741–1801) oli sveitsiläinen pappi ja kirjailija, Sturm und Drang -aikakauden merkittävimpiä henkilöitä. Hän toimi vuodesta 1786 Zürichin Pietarinkirkon ensimmäisenä pappina. Lavaterilla oli loistavat saarnaajalahjat, ja hän oli vakaumuksiltaan järkähtämätön. Hän esitti ajatuksensa rohkeasti vastustaessaan kantonihallituksen liian ankaria toimenpiteitä, kansanvallan liioitteluja ja Ranskan vallankumouksen väkivaltaisuuksia. Tämän vuoksi Sveitsin hallitus rupesi epäilemään Lavateria liittolaisuudesta Venäjän ja Itävallan kanssa. Niinpä hän joutui kärsimään Baselissa jonkin aikaa vankeusrangaistusta. Zürichin piirityksen aikana Lavater haavoittui luodista ja kuoli. Lavaterin luonteessa oli suuria vastakohtaisuuksia.
Johann Klaj eli Clajus nuorempi oli saksalainen runoilija, Georg Philipp Harsdörferin rinnalla nürnbergiläisen Pegnitzschäferien koulukunnan perustaja. Olennaista suunnalle oli arkadilaisen paimenrunon jäljittely sekä samalla imelä mauttomuus ja onttous. Etupäässä hollantilaisia esikuvia jäljitellen Klaj kirjoitti myös oratorion tapaisia hengellisiä draamoja, kuten Höllen- und Himmelfahrt Christi (1644) ja Herodes, der Kindermörder, joita esitettiin kirkossa.
Johann Nepomuk Hummel oli slovakialaissyntyinen itävaltalainen säveltäjä ja pianisti. Häntä pidetään sekä klassismin että romantiikan säveltäjänä, sillä hänen musiikissaan on vaikutteita kummastakin.
Johann Nepomuk Eduard Ambrosius Nestroy oli itävaltalainen näytelmäkirjailija, näyttelijä, laulaja ja satiirikko. Hänen tuotantonsa edustaa vanhawieniläisen kansanteatterin huipentumaa, ja häntä voidaan verrata George Bernard Shaw'n ja Oscar Wilden kaltaisiin filosofisiin komediakirjailijoihin.
Johann Nikolaus Forkel oli saksalainen urkuri, säveltäjä ja musiikkitieteilijä. Forkelia pidetään modernin musiikkitieteen isänä. Hänen lukuiset sävellyksensä eivät ole saavuttaneet laajaa suosiota.
Johann Peter Eckermann (1792–1854) oli saksalainen kirjailija, kirjastonhoitaja ja hovineuvos Weimarissa. Hän oli Goethen sihteeri ja ystävä, ja Goethen vanhuusaikana tämän kirjallinen avustaja. Eckermann julkaisi teoksen Gespräche mit Goethe in den letzten Jahren seines Lebens (1837–1848), joka sisältää monta Goethen lausumaa mielipidettä ja lausuntoa. Eckermann julkaisi myös Goethen kootut teokset.
Johann Peter Hebel oli saksalainen runoilija, teologi ja pedagogi. Hebel oli yksi merkittävimmistä alemannisten murteiden runoilijoista. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa lukeutuu alemannitarujen kokoelma Schatzkästlein des rheinischen Hausfreundes.
